Psalmit 34

¹Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. (H34:2) Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.

²Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.

³Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.

⁴Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.

⁵Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.

⁶Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.

⁷Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.

⁸Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.

⁹Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.

¹⁰Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.

¹¹Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.

¹²Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?

¹³Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.

¹⁴Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.

¹⁵Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.

¹⁶Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.

¹⁷Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.

¹⁸Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.

¹⁹Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.

²⁰Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.

²¹Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.

²²Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.