Päivän lukukappaleet

Aamurukous — ensimmäinen lukukappale

Baruch 2

Tästä kirjasta ei ole omalla kielelläsi vapaasti käytettävää käännöstä, joten tämä lukukappale näytetään englanniksi.

Therefore the Lord has made good his word, which he pronounced against us, and against our judges that judged Israel, and against our kings, and against our princes, and against the men of Israel and Judah, to bring upon us great plagues, such as never happened under the whole heaven, as it came to pass in Jerusalem, according to the things that are written in the law of Moses; That we should eat every man the flesh of his own son, and every man the flesh of his own daughter. Moreover he has given them to be in subjection to all the kingdoms that are round about us, to be a reproach and a desolation among all the people round about, where the Lord has scattered them. Thus were they cast down, and not exalted, because we sinned against the Lord our God, in not hearkening to his voice. To the Lord our God belongs righteousness: but to us and to our fathers confusion of face, as at this day. For all these plagues are come upon us, which the Lord has pronounced against us. Yet have we not entreated the favor of the Lord, in turning every one from the thoughts of his wicked heart. Therefore has the Lord kept watch over the plagues, and the Lord has brought them upon us; for the Lord is righteous in all his works which he has commanded us. Yet we have not hearkened to his voice, to walk in the commandments of the Lord that he has set before us. And now, O Lord, you God of Israel, that have brought your people out of the land of Egypt with a mighty hand, and with signs, and with wonders, and with great power, and with a high arm, and have gotten yourself a name, as at this day: O Lord our God, we have sinned, we have done ungodly, we have dealt unrighteously in all your ordinances. Let your wrath turn from us: for we are but a few left among the heathen, where you have scattered us. Hear our prayer, O Lord, and our petition, and deliver us for your own sake, and give us favor in the sight of them which have led us away captive: that all the earth may know that you are the Lord our God, because Israel and his posterity is called by your name. O Lord, look down from your holy house, and consider us: incline your ear, O Lord, and hear: open your eyes, and behold: for the dead that are in the grave, whose breath is taken from their bodies, will give to the Lord neither glory nor righteousness: but the soul that is greatly vexed, which goes stooping and feeble, and the eyes that fail, and the hungry soul, will give you glory and righteousness, O Lord. For we do not present our supplication before you, O Lord our God, for the righteousness of our fathers, and of our kings. For you have sent your wrath and your indignation upon us, as you have spoken by your servants the prophets, saying, Thus says the Lord, Bow your shoulders to serve the king of Babylon, and remain in the land that I gave to your fathers. But if you⌃ will not hear the voice of the Lord, to serve the king of Babylon, I will cause to cease out of the cities of Judah, and from without Jerusalem, the voice of mirth, and the voice of gladness, the voice of the bridegroom, and the voice of the bride: and the whole land shall be desolate without inhabitant. But we would not hearken to your voice, to serve the king of Babylon: therefore have you made good your words that you spoke by your servants the prophets, namely, that the bones of our kings, and the bones of our fathers, should be taken out of their places. And, behold, they are cast out to the heat by day, and to the frost by night, and they died in great miseries by famine, by sword, and by pestilence. And the house which is called by your name have you laid waste, as at this day, for the wickedness of the house of Israel and the house of Judah. Yet, O Lord our God, you have dealt with us after all your kindness, and according to all that great mercy of your, as you spoke by your servant Moses in the day when you did command him to write your law before the children of Israel, saying, If you⌃ will not hear my voice, surely this very great multitude shall be turned into a small number among the nations, where I will scatter them. For I know that they will not hear me, because it is a stiff-necked people: but in the land of their captivity they shall take it to heart, and shall know that I am the Lord their God: and I will give them a heart, and ears to hear: and they shall praise me in the land of their captivity, and think upon my name, and shall return from their stiff neck, and from their wicked deeds: for they shall remember the way of their fathers, which sinned before the Lord. And I will bring them again into the land which I sware to their fathers, to Abraham, to Isaac, and to Jacob, and they shall be lords of it: and I will increase them, and they shall not be diminished. And I will make an everlasting covenant with them to be their God, and they shall be my people: and I will no more remove my people of Israel out of the land that I have given them.

Aamurukous — toinen lukukappale

Johannes 12

Kuusi päivää enne pääsiäistä tuli Jesus Betaniaan, jossa Latsarus oli, joka kuollut oli, jonka hän kuolleista herätti. Niin he valmistivat hänelle siellä ehtoollisen, ja Martta palveli; mutta Latsarus oli yksi niistä, jotka hänen kanssansa atrioitsivat. Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli Jesuksen jalat, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa. Ja huone täytettiin voiteen hajusta. Niin sanoi yksi hänen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka hänen sitte petti: Miksi et tätä voidetta myyty kolmeensataan penninkiin, ja annettu vaivaisille? Mutta hän sanoi sen, ei että hän murhetta piti vaivaisista, vaan että hän oli varas, ja hänellä oli kukkaro, jossa hän sen kantoi, mikä siihen pantu oli. Niin Jesus sanoi: anna hänen olla, hän on sen kätkenyt minun hautaamiseni päiväksi. Sillä teidän tykönänne ovat aina vaivaiset, mutta en minä aina teillä ole. Niin paljo kansaa Juudalaisista ymmärsi hänen siellä olevan, ja tulivat sinne, ei ainoastaan Jesuksen tähden, vaan että he olisivat myös Latsaruksen nähneet, jonka hän oli kuolleista herättänyt. Mutta ylimmäiset papit pitivät neuvoa myös Latsarusta tappaaksensa; Sillä monta Juudalaisista meni sinne hänen tähtensä, ja uskoi Jesuksen päälle. Toisena päivänä, kuin paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jesuksen tulleen Jerusalemiin, Ottivat he palmu-oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: Hosianna! siunattu on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas! Mutta Jesus sai yhden aasin ja istui sen päälle, niinkuin kirjoitettu on: Älä pelkää, Sionin tytär! katso, sinun Kuninkaas tulee ja istuu aasin varsan päällä. Mutta ei hänen opetuslapsensa näitä ensisti ymmärtäneet; vaan sittekuin Jesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että nämät ovat hänestä kirjoitetut, ja että he näitä hänelle tehneet olivat. Mutta se kansa todisti, joka hänen kanssansa oli, että hän Latsaruksen haudasta kutsui ja kuolleista herätti. Sentähden myös kansa meni häntä vastaan, että he kuulivat hänen sen ihmeen tehneeksi. Niin Pharisealaiset sanoivat keskenänsä: te näette, ettette mitään aikoihin saa; katso, koko maailma juoksee hänen perässänsä. Mutta muutamat Grekiläiset olivat niistä, jotka menivät ylös juhlana rukoilemaan. Niin he menivät Philippuksen tykö, joka oli Galilean Betsaidasta, ja rukoilivat häntä, sanoen: herra, me tahdomme nähdä Jesusta. Philippus meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas taas ja Philippus sanoivat sen Jesukselle. Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää. Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja kussa minä olen, siellä pitää myös minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava. Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minun tästä hetkestä: kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa. Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä. Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos. Ja kuin minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni. (Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.) Niin kansa vastasi häntä ja sanoi: me olemme laista kuulleet Kristuksen pysyvän ijankaikkisesti: ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika pitää nostettaman ylös? Kuka on se Ihmisen Poika? Niin Jesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne, vaeltakaat niinkauvan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee. Uskokaat valkeuden päälle, niinkauvan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi. Näitä puhui Jesus ja meni pois, ja lymyi heitä. Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet hänen päällensä, Että Jesaias prophetan puhe täytettäisiin, jonka hän sanoi: Herra, kuka uskoi meidän saarnamme? ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu? Sentähden ei he tainneet uskoa, sillä Jesaias on taas sanonut: Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin heitä. Nämät sanoi Jesaias, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä. Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat hänen päällensä; vaan ei he Pharisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu. Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa. Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti. Ja joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti. Minä tulin valkeudeksi maailmaan, että jokainen, joka uskoo minun päälleni, ei pidä pimeissä oleman. Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan. Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä. Sillä en minä ole itsestäni puhunut; vaan Isä, joka minun lähetti, hän on minulle käskyn antanut, mitä minun tekemän ja puhuman pitää. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on ijankaikkinen elämä. Sentähden mitä minä puhun, sen minä puhun, niinkuin Isä on minulle sanonut.

Iltarukous — ensimmäinen lukukappale

Baruch 3

Tästä kirjasta ei ole omalla kielelläsi vapaasti käytettävää käännöstä, joten tämä lukukappale näytetään englanniksi.

O Lord Almighty, you God of Israel, the soul in anguish, the troubled spirit, cries to you. Hear, O Lord, and have mercy; for you are a merciful God: yes, have mercy upon us, because we have sinned before you. For you sit as king forever, and we perish evermore. O Lord Almighty, you God of Israel, hear now the prayer of the dead Israelites, and of the children of them which were sinners before you, that didn’t listen to the voice of you their God: for the which cause these plagues clave to us. Remember not the iniquities of our fathers: but remember your power and your name now at this time. For you are the Lord our God, and you, O Lord, will we praise. For for this cause you have put your fear in our hearts, to the intent that we should call upon your name: and we will praise you in our captivity, for we have called to mind all the iniquity of our fathers, that sinned before you. Behold, we are yet this day in our captivity, where you have scattered us, for a reproach and a curse, and to be subject to penalty, according to all the iniquities of our fathers, which departed from the Lord our God. Hear, O Israel, the commandments of life: give ear to understand wisdom. How is it, O Israel, that you are in your enemies’ land, that you have become old in a strange country, that you are defiled with the dead, that you are counted with those who go down into the grave? You have forsaken the fountain of wisdom. For if you had walked in the way of God, you should have dwelled in peace forever. Learn where is wisdom, where is strength, where is understanding; that you may know also where is length of days, and life, where is the light of the eyes, and peace. Who has found out her place? and who has come into her treasuries? Where are the princes of the heathen, and such as ruled the beasts that are upon the earth; those who had their pastime with the fowls of the air, and those who hoarded up silver and gold, wherein men trust; and of whose getting there is no end? For those who wrought in silver, and were so careful, and whose works are past finding out, they are vanished and gone down to the grave, and others are come up in their steads. Younger men have seen the light, and lived upon the earth: but the way of knowledge have they not known, neither understood they the paths thereof: neither have their children laid hold of it: they are far off from their way. It has not been heard of in Canaan, neither has it been seen in Teman. The sons also of Agar that seek understanding, which are in the land, the merchants of Merran and Teman, and the authors of fables, and the searchers out of understanding; none of these have known the way of wisdom, or remembered her paths. O Israel, how great is the house of God! and how large is the place of his possession! great, and has none end; high, and unmeasurable. There were the giants born that were famous of old, great of stature, and expert in war. God didn’t choose these, nor did he give the way of knowledge to them; so they perished, because they had no wisdom, they perished through their own foolishness. Who has gone up into heaven, and taken her, and brought her down from the clouds? Who has gone over the sea, and found her, and will bring her for choice gold? There is none that knows her way, nor any that comprehendeth her path. But he that knows all things knows her, he found her out with his understanding: he that prepared the earth for evermore has filled it with four-footed beasts: he that sends forth the light, and it goes; he called it, and it obeyed him with fear: and the stars shined in their watches, and were glad: when he called them, they said, Here we be; they shined with gladness to him that made them. This is our God, and there shall none other be accounted of in comparison of him. He has found out all the way of knowledge, and has given it to Jacob his servant, and to Israel that is beloved of him. Afterward did she appear upon earth, and was conversant with men.

Iltarukous — toinen lukukappale

2. Timoteuskirje 3

Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät; Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat, Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet, Pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat, Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia. Sillä ne ovat niitä, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimoväen vangiksi vievät, jotka synneillä rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa käyvät, Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset. Mutta niinkuin Jannes ja Jambres olivat Mosesta vastaan, niin nämätkin ovat totuutta vastaan: ne ovat ihmiset taidosta turmellut ja kelvottomat uskoon. Mutta ei heidän pidä silleen menestymän; sillä heidän hulluutensa pitää kaikille julki tuleman, niinkuin niidenkin oli. Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, säätyäni, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, Vainoomisiani, vaivojani, jotka minulle Antiokiassa, Ikoniossa ja Lystrassa tapahtuivat, jotka vainoomiset minä kärsin, ja kaikista on minun Herra päästänyt. Mutta myös kaikkein, jotka jumalisesti Jesuksessa Kristuksessa elää tahtovat, pitää vainoa kärsimän. Mutta pahoille ja petollisille ihmisille on tapahtuva jota edemmä sitä pahemmin, sekä vietteliöille että vietellyille. Mutta pysy niissä, joita sinä oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietäen keneltäs oppinut olet, Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa. Sillä kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu, ja tarpeellinen opiksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kuritukseksi, joka on vanhurskaudessa: Että Jumalan ihminen täydellinen olis, ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.