Päivän lukukappaleet

Aamurukous — ensimmäinen lukukappale

Judith 1

Tästä kirjasta ei ole omalla kielelläsi vapaasti käytettävää käännöstä, joten tämä lukukappale näytetään englanniksi.

In the twelfth year of the reign of Nebuchadnezzar, who reigned over the Assyrians in Nineveh, the great city, in the days of Arphaxad, who reigned over the Medes in Ecbatana, and built around Ecbatana walls of hewn stones three cubits broad and six cubits long, and made the height of the wall seventy cubits, and its breadth fifty cubits; and set its towers at its gates, one hundred cubits high, and its breadth in the foundation was sixty cubits; and made its gates, even gates that were raised to the height of seventy cubits, and their breadth forty cubits, for his mighty army to go out of, and the setting in array of his footmen— even in those days king Nebuchadnezzar made war with king Arphaxad in the great plain. This plain is on the borders of Ragau. There came to meet him all that lived in the hill country, and all that lived by Euphrates, Tigris, and Hydaspes, and in the plain of Arioch the king of the Elymaeans. Many nations of the sons of Chelod assembled themselves to the battle. And Nebuchadnezzar king of the Assyrians sent to all who lived in Persia, and to all who lived westward, to those who lived in Cilicia, Damascus, Libanus, and Antilibanus, and to all who lived along the sea coast, and to those among the nations that were of Carmel and Gilead, and to the higher Galilee and the great plain of Esdraelon, and to all who were in Samaria and its cities, and beyond Jordan to Jerusalem, Betane, Chellus, Kadesh, the river of Egypt, Tahpanhes, Rameses, and all the land of Goshen, until you come above Tanis and Memphis, and to all that lived in Egypt, until you come to the borders of Ethiopia. All those who lived in all the land made light of the commandment of Nebuchadnezzar king of the Assyrians, and didn’t go with him to the war; for they were not afraid of him, but he was before them as one man. They turned away his messengers from their presence without effect, and with disgrace. And Nebuchadnezzar was exceedingly angry with all this land, and he swore by his throne and kingdom, that he would surely be avenged upon all the coasts of Cilicia, Damascus, and Syria, that he would kill with his sword all the inhabitants of the land of Moab, and the children of Ammon, all Judea, and all that were in Egypt, until you come to the borders of the two seas. And he set the battle in array with his army against king Arphaxad in the seventeenth year; and he prevailed in his battle, and turned to flight all the army of Arphaxad, with all his horses and all his chariots. He became master of his cities, and he came even to Ecbatana, and took the towers, plundered its streets, and turned its beauty into shame. He took Arphaxad in the mountains of Ragau, struck him through with his darts, and utterly destroyed him, to this day. He returned with them to Nineveh, he and all his company of sundry nations, an exceedingly great multitude of men of war, and there he took his ease and banqueted, he and his army, for one hundred twenty days.

Aamurukous — toinen lukukappale

Markus 8

Niinä päivinä, koska sangen paljo kansaa oli, eikä ollut heillä mitään syömistä, kutsui Jesus opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: Minä surkuttelen kansaa; sillä he ovat jo kolme päivää viipyneet minun tykönäni, ja ei ole heillä, mitä he söisivät. Ja jos minä päästän heidät kotiansa syömättä, niin he vaipuvat tiellä; sillä muutamat heistä olivat kaukaa tulleet. Niin vastasivat häntä hänen opetuslapsensa: kusta joku voi näitä ravita leivillä tässä erämaassa? Ja hän kysyi heiltä: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän. Ja hän käski kansan istua atrioitsemaan maan päälle. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kuin hän kiittänyt oli, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he olisivat panneet eteen; ja he panivat kansan eteen. Ja heillä oli myös vähä kalasia; ja hän kiitti, ja käski ne myös pantaa eteen. Niin he söivät ja ravittiin; ja he korjasivat tähteet, jotka jääneet olivat, seitsemän koria muruja. Ja niitä jotka söivät, oli liki neljätuhatta; ja hän päästi heidät. Ja hän astui kohta opetuslastensa kanssa haahteen, ja tuli Dalmanutan maan ääriin. Ja Pharisealaiset tulivat ja rupesivat kamppailemaan hänen kanssansa, pyytäen häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä. Ja hän huokasi hengessänsä ja sanoi: miksi tämä suku merkkiä pyytää? Totisesti sanon minä teille: ei tälle sukukunnalle anneta merkkiä. Ja hän jätti heidät, ja astui taas haahteen, ja meni ylitse. Ja he olivat unohtaneet ottaa leipiä, eikä ollut heillä enempi kuin yksi leipä haahdessa myötänsä. Ja hän käski heitä, sanoen: katsokaat ja karttakaat teitänne Pharisealaisten hapatuksesta ja Herodeksen hapatuksesta. Ja he ajattelivat keskenänsä, sanoen: ei meillä ole leipiä. Ja kun Jesus sen ymmärsi, sanoi hän heille: mitä te ajattelette, ettei teillä ole leipää? ettekö te vielä huomaitse, ettekä ymmärrä? vieläkö teillä nyt on paatunut sydän? Silmät teillä on ja ette näe? ja korvat teillä on, ja ette kuule? ettekö myös muista? Kuin minä viisi leipää mursin viidelletuhannelle, kuinka monta täysinäistä koria te tähteitä korjasitte? He sanoivat: kaksitoistakymmentä. Niin myös kuin minä ne seitsemän mursin neljälletuhannelle, kuinka monta täysinäistä koria tähteitä te korjasitte? he sanoivat: seitsemän. Ja hän sanoi heille: miksi ette siis ymmärrä? Ja hän tuli Betsaidaan, ja he toivat sokian ja rukoilivat häntä, että hän rupeais häneen. Ja hän tarttui sokian käteen, ja vei ulos hänen kylästä, ja sylki hänen silmiinsä, ja pani kätensä hänen päällensä, ja kysyi häneltä, josko hän jotakin näkis. Niin hän katsoi ylös ja sanoi: minä näen ihmiset niinkuin puut käyskentelevän. Sitte hän taas pani kätensä hänen silmäinsä päälle, ja antoi hänen taas katsoa. Ja se tuli parannetuksi, niin että hän näki kaikki kaukaa ja selkiästi. Ja hän lähetti hänen kotiansa, sanoen: älä mene kylään sisälle, älä myös kellenkään tätä kylässä sano. Ja Jesus meni ulos ja hänen opetuslapsensa Kesarean kyliin, joka kutsutaan Philippi; ja hän kysyi tiellä opetuslapsiltansa, sanoen heille: kenenkä sanovat ihmiset minun olevan? Niin he vastasivat: Johannes Kastajan, ja muutamat Eliaan, vaan muutamat jonkun prophetaista. Ja hän sanoi heille: kenenkäs te sanotte minun olevan? Pietari vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet Kristus. Ja hän haasti heitä kellenkään hänestä sanomasta. Ja hän rupesi heitä opettamaan, että Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmilta ja ylimmäisiltä papeilta ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman. Ja hän puhui sen puheen julki rohkiasti. Ja Pietari otti hänen tykönsä, rupesi häntä nuhtelemaan. Mutta hän käänsi itsensä ja katsoi opetuslastensa puoleen, nuhteli Pietaria, sanoen: mene pois minun tyköäni, saatana; sillä et sinä ymmärrä niitä, mitkä Jumalan ovat, vaan niitä, mitkä ihmisten ovat. Ja hän kutsui tykönsä kansan ja opetuslapsensa, ja sanoi heille: kuka ikänä tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ja ottakoon ristinsä, ja seuratkoon minua. Sillä kuka ikänä tahtoo henkensä vapahtaa, hän hukuttaa sen; mutta joka ikänä henkensä hukuttaa minun ja evankeliumin tähden, hän vapahtaa sen. Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän voittais kaiken maailman, ja sais sielullensa vahingon? Eli mitä ihminen antaa sielunsa lunastukseksi? Sillä joka häpee minua ja minun sanojani tässä huorintekiässä ja syntisessä suvussa, sitä myös pitää Ihmisen Pojan häpeemän, koska hän tulee Isänsä kunniassa pyhäin enkelien kanssa.

Iltarukous — ensimmäinen lukukappale

Judith 2

Tästä kirjasta ei ole omalla kielelläsi vapaasti käytettävää käännöstä, joten tämä lukukappale näytetään englanniksi.

In the eighteenth year, the twenty-second day of the first month, there was talk in the house of Nebuchadnezzar king of the Assyrians, that he should be avenged on all the land, even as he spoke. He called together all his servants and all his great men, and communicated with them his secret counsel, and concluded the afflicting of all the land out of his own mouth. They decreed to destroy all flesh which didn’t follow the word of his mouth. It came to pass, when he had ended his counsel, Nebuchadnezzar king of the Assyrians called Holofernes the chief captain of his army, which was next after himself, and said to him, “Thus says the great king, the lord of all the earth: Behold, you shall go out from my presence, and take with you men who trust in their strength, to one hundred twenty thousand footmen and twelve thousand horses with their riders. And you shall go out against all the west country, because they disobeyed the commandment of my mouth. You shall declare to them that they should prepare earth and water, because I will go out in my wrath against them, and will cover the whole face of the earth with the feet of my army, and I will give them as plunder to them. Their slain will fill their valleys and brooks, and the river will be filled with their dead until it overflows. I will lead them captives to the utmost parts of all the earth. But you shall go forth, and take all their coasts for me first. If they will yield themselves to you, then you must reserve them for me until the day of their reproof. As for those who are disobedient, your eye shall not spare; but you shall give them up to be slain and to be plundered in all your land. For as I live, and by the power of my kingdom, I have spoken, and I will do this with my hand. Moreover, you shall not transgress anything of the commandments of your lord, but you shall surely accomplish them, as I have commanded you. You shall not defer to do them.” So Holofernes went out from the presence of his lord, and called all the governors, the captains, and officers of the army of Asshur. He counted chosen men for the battle, as his lord had commanded him, to one hundred twenty thousand, with twelve thousand archers on horseback. He arranged them as a great multitude is ordered for the war. He took camels and asses and mules for their baggage, an exceedingly great multitude, and sheep and oxen and goats without number for their provision, and great store of rations for every man, and exceedingly much gold and silver out of the king’s house. He went out, he and all his army, on their journey, to go before king Nebuchadnezzar, and to cover all the face of the earth westward with their chariots, horsemen, and chosen footmen. A great company of various nations went out with them like locusts, and like the sand of the earth. For they could not be counted by reason of their multitude. And they departed out of Nineveh three days’ journey toward the plain of Bectileth, and encamped from Bectileth near the mountain which is at the left hand of the upper Cilicia. And he took all his army, his footmen, horsemen, and chariots, and went away from there into the hill country, and destroyed Put and Lud, and plundered all the children of Rasses and the children of Ishmael, which were along the wilderness to the south of the land of the Chellians. And he went over Euphrates, and went through Mesopotamia, and broke down all the high cities that were upon the river Arbonai, until you come to the sea. And he took possession of the borders of Cilicia, and killed all that resisted him, and came to the borders of Japheth, which were toward the south, opposite Arabia. He surrounded all the children of Midian, and set their tents on fire, and plundered their sheepfolds. He went down into the plain of Damascus in the days of wheat harvest, and set all their fields on fire, and utterly destroyed their flocks and herds, and plundered their cities, laid their plains waste, and struck all their young men with the edge of the sword. And the fear and the dread of him fell upon those who lived on the sea coast, upon those who were in Sidon and Tyre, those who lived in Sur and Ocina, and all who lived in Jemnaan. Those who lived in Azotus and Ascalon feared him exceedingly.

Iltarukous — toinen lukukappale

2. Korinttilaiskirje 4

Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu, Vaan vältämme salaiset häpiät ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme. Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan, Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva. Sillä emme itse meistämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, että hän on Herra; mutta me olemme teidän palvelianne Jesuksen tähden. Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa. Mutta meillä on tämä tavara savisissa astioissa, että se ylönpalttinen voima pitää oleman Jumalalta ja ei meistä. Meillä on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitä sure: meillä on pakko, mutta emme epäile. Me kärsimme vainoa, mutta ei meitä anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku. Me viemme ympäri aina Herran Jesuksen kuoleman meidän ruumiissamme, että Herran Jesuksen elämäkin meidän ruumiissamme ilmoitettaisiin. Sillä me, jotka elämme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tähden, että Jesuksen elämäkin meidän kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin. Sentähden on kuolema meissä voimallinen, mutta teissä elämä. Mutta että meillä on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minä uskoin, sentähden minä puhuin; niin me myös uskomme, ja sentähden me myös puhumme, Ja tiedämme sen, että joka Herran Jesuksen herätti, hän meidätkin Jesuksen kautta herättää ja asettaa meitä teidän kanssanne. Sillä kaikki teidän tähtenne tapahtuu, että se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis. Sentähden emme väsy; sillä vaikka meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan; Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, saattaa meille ijankaikkisen ja määrättömän kunnian: Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset.