Päivän lukukappaleet

Aamurukous — ensimmäinen lukukappale

Sirach 27

Tästä kirjasta ei ole omalla kielelläsi vapaasti käytettävää käännöstä, joten tämä lukukappale näytetään englanniksi.

Many have sinned for a thing indifferent; And he that seeks to multiply gain will turn his eye away. A nail will stick fast between the joinings of stones; And sin will thrust itself in between buying and selling. Unless a man hold on diligently in the fear of the Lord, His house will soon be overthrown. In the shaking of a sieve, the refuse remains; So the filth of man in his reasoning. The furnace will prove the potter’s vessels; And the trial of a man is in his reasoning. The fruit of a tree declares the husbandry thereof; So is the utterance of the thought of the heart of a man. Praise no man before you hear him reason; For this is the trial of men. If you follow righteousness, you will obtain her, And put her on, as a long robe of glory. Birds will resort to their like; And truth will return to those who practise her. The lion lies in wait for prey; So does sin for those who work iniquity. The discourse of a godly man is always wisdom: But the foolish man changes as the moon. Among men void of understanding observe the opportunity; But stay continually among the thoughtful. The discourse of fools is an offence; And their laughter is in the wantonness of sin. The talk of a man of many oaths will make the hair stand upright; And their strife makes one stop his ears. The strife of the proud is a shedding of blood; And their reviling of each other is a grievous thing to hear. He that reveals secrets destroys credit, And will not find a friend to his mind. Love a friend, and keep faith with him: But if you reveal his secrets, You shall not pursue after him; For as a man has destroyed his enemy, So have you destroyed the friendship of your neighbor. And as a bird which you have loosed out of your hand, So have you let your neighbor go, and you will not catch him again: Pursue him not, for he is gone far away, And has escaped as a gazelle out of the snare. For a wound may be bound up, and after reviling there may be a reconcilement; But he that reveals secrets has lost hope. One that winks with the eye contriveth evil things; And no man will remove him from it. When you are present, he will speak sweetly, And will admire your words; But afterward he will writhe his mouth, And set a trap for you in your words. I have hated many things, but nothing like him; And the Lord will hate him. One that casts a stone on high casts it on his own head; And a deceitful stroke will open wounds. He that digs a pit will fall into it; And he that sets a snare will be taken therein. He that does evil things, they will roll upon him, And he will not know whence they have come to him. Mockery and reproach are from the haughty; And vengeance, as a lion, will lie in wait for him. They that rejoice at the fall of the godly will be taken in a snare; And anguish will consume them before they die. Wrath and anger, these also are abominations; And a sinful man will possess them.

Aamurukous — toinen lukukappale

Luukas 23

Ja kaikki heidän joukkonsa nousi ylös, ja he veivät hänen Pilatuksen tykö. Ja he rupesivat kantamaan hänen päällensä, sanoen: tämän me löysimme kansaa viettelevän ja kieltävän keisarille veroa antamasta ja sanovan itsensä olevan kuninkaan Kristuksen. Niin Pilatus kysyi häneltä, sanoen: oletkos Juudalaisten kuningas? Hän vastasi häntä ja sanoi: sinäpä sen sanot. Mutta Pilatus sanoi pappein päämiehille ja kansalle: en minä löydä yhtään vikaa tässä ihmisessä. Mutta he kävivät päälle, sanoen: hän kehoittaa kansan, opettain koko Juudeassa, ja on ruvennut Galileasta hamaan tähän asti. Mutta kuin Pilatus kuuli Galileaa mainittavan, kysyi hän, josko hän Galileasta oli. Ja kuin hän ymmärsi, että hän Herodeksen läänistä oli, lähetti hän hänen Herodeksen tykö, joka myös silloin oli Jerusalemissa. Kuin Herodes näki Jesuksen, ihastui hän sangen suuresti; sillä hän oli jo kauvan aikaa häntä halainnut nähdäksensä, että hän oli paljon hänestä kuullut, ja toivoi häneltä jonkun ihmeen näkevänsä, Ja kysyi häneltä moninaisista; mutta ei hän mitään häntä vastannut. Niin ylimmäiset papit ja kirjanoppineet seisoivat ja kantoivat kovin hänen päällensä. Mutta Herodes huovinensa katsoi hänen ylön, ja pilkkasi häntä, pani hänen päällensä valkian vaatteen, ja lähetti jälleen Pilatuksen tykö. Sinä päivänä tuli Pilatus ja Herodes ystäviksi keskenänsä; sillä he olivat ennen vihamiehet olleet keskenänsä. Niin Pilatus kutsui kokoon ylimmäiset papit ja valtamiehet ja kansan. Ja sanoi heille: te olette tämän ihmisen minulle tuoneet niinkuin kansan häiritsiän, ja katso, minä olen häntä tutkinut teidän edessänne ja en löydä yhtään vikaa tässä ihmisessä, joista te kannatte hänen päällensä, Eikä Herodeskaan; sillä minä lähetin teidät hänen tykönsä, ja katso, ei häneltä yhtään hengen rikosta ole tehty. Sentähden tahdon minä hänen rangaistuna päästää. Mutta hänen piti joka juhlana päästämän heille yhden vallallensa. Niin koko joukko huusi ja sanoi: ota tämä pois, ja päästä meille Barabbas, Joka oli kapinan ja miestapoin tähden, kuin kaupungissa tapahtunut oli, vankiuteen heitetty. Niin Pilatus taas puhui heille ja tahtoi Jesuksen päästää. Mutta he huusivat sitä vastaan, sanoen: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse häntä! Mutta hän sanoi kolmannen kerran heille: mitäs hän pahaa teki? en minä löydä yhtään hengenrikosta hänessä: sentähden tahdon minä hänen rangaistuna päästää. Mutta he kävivät päälle suurella äänellä, pyytäin häntä ristiinnaulittaa. Ja heidän ja ylimmäisten pappein ääni sai vallan. Ja Pilatus tuomitsi heidän anomisensa jälkeen, Ja päästi sen heille, joka kapinan ja miestapon tähden oli vankiuteen heitetty, jota he anoivat; mutta Jesuksen antoi hän heidän haltuunsa. Ja kuin he hänen veivät ulos, käsittivät he yhden, Simonin Kyrenistä, joka maalta tuli, ja panivat hänen päällensä ristin, sitä Jesuksen jäljessä kantamaan. Mutta häntä seurasi suuri joukko kansaa ja vaimoja, jotka häntä itkivät ja parkuivat. Niin Jesus käänsi itsensä heidän puoleensa, ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse teitänne ja teidän lapsianne; Sillä katso, päivät tulevat, joina he sanovat: autuaat ovat hedelmättömät, ja ne kohdat, jotka ei synnyttäneet, ja ne nisät, jotka ei imettäneet. Silloin he rupeevat sanomaan vuorille: langetkaat meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkäät meitä. Sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu? Niin vietiin myös hänen kanssansa kaksi muuta pahantekiää surmattaa. Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka Pääkallon paikaksi kutsutaan, siinä he hänen ristiinnaulitsivat ja ne pahantekiät, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle. Niin sanoi Jesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Ja he jakoivat hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa. Ja kansa seisoi ja katseli, mutta päämiehet pilkkasivat häntä heidän kanssansa ja sanoivat: muita hän vapahti, vapahtakaan itsensä, jos hän on Kristus, Jumalan valittu. Ja huovit myös pilkkasivat häntä, menivät ja kokottivat hänelle etikkaa, Ja sanoivat: jos olet Juudalaisten kuningas, niin vapahda itse sinus. Oli myös hänestä päällekirjoitus Grekan, Latinan ja Hebrean puustaveilla kirjoitettu: Tämä on Juudalaisten kuningas. Niin yksi pahantekiöistä, jotka ripustetut olivat, pilkkasi häntä ja sanoi: jos sinä olet Kristus, niin vapahda sinus ja meitä. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: etkö sinäkään Jumalaa pelkää, ettäs olet yhdessä kadotuksessa? Ja tosin me olemme oikein siinä, sillä me saamme meidän töidemme ansion jälkeen; mutta ei tämä mitään pahaa tehnyt. Ja sanoi Jesukselle: Herra, muista minua, kuin tulet valtakuntaas. Niin Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänäpänä pitää sinun oleman minun kanssani paradisissa. Ja se oli lähes kuudes hetki, ja pimeys tuli kaiken maan päälle, hamaan yhdeksänteen hetkeen asti. Ja aurinko pimeni, ja templin esivaate repesi kahtia, Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis minä annan henkeni. Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän henkensä. Mutta kuin sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: tosin oli tämä ihminen hurskas. Ja kaikki kansa, joka sinne katselemaan meni, kuin he näkivät, mitä siellä tapahtui, löivät rintoihinsa ja palasivat kotiansa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana ja vaimot, jotka häntä Galileasta seuranneet olivat, näkivät nämät. Ja katso, raatimies, nimeltä Joseph, joka oli jalo ja hurskas mies, Joka ei ollut mieltynyt heidän neuvoonsa ja tekoonsa, syntynyt Arimatiassa, Juudalaisten kaupungissa, joka myös itse odotti Jumalan valtakuntaa: Tämä meni Pilatuksen tykö ja anoi Jesuksen ruumista, Ja otti sen alas ja kääri liinavaatteesen ja pani sen hautaan, joka kallioon hakattu oli, johonka ei yksikään ennen pantu ollut. Ja se oli valmistuspäivä, ja sabbati lähestyi. Niin vaimot seurasivat jäljestä, jotka hänen kanssansa tulleet olivat Galileasta, ja katselivat hautaa, ja kuinka hänen ruumiinsa pantu oli. Mutta he palasivat ja valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; vaan sabbatina he lepäsivät lain käskyn jälkeen.

Iltarukous — ensimmäinen lukukappale

Sirach 28

Tästä kirjasta ei ole omalla kielelläsi vapaasti käytettävää käännöstä, joten tämä lukukappale näytetään englanniksi.

He that takes vengeance will find vengeance from the Lord; And he will surely make firm his sins. Forgive your neighbor the hurt that he has done you; And then your sins will be pardoned when you pray. Man cherisheth anger against man; And does he seek healing from the Lord? Upon a man like himself he has no mercy; And does he make supplication for his own sins? He being himself flesh nourishes wrath: Who will make atonement for his sins? Remember your last end, and cease from enmity: Remember corruption and death, and abide in the commandments. Remember the commandments, and be not angry with your neighbor; And remember the covenant of the Highest, and wink at ignorance. Abstain from strife, and you will diminish your sins: For a passionate man will kindle strife; And a man that is a sinner will trouble friends, And will make debate among those who are at peace. As is the fuel of the fire, so will it burn; And as the stoutness of the strife is, so will it burn: As is the strength of the man, so will be his wrath; And as is his wealth, so will he exalt his anger. A contention begun in haste kindles a fire; And a hasty fighting sheds blood. If you blow a spark, it will burn; And if you spit upon it, it will be quenched: And both these shall come out of your mouth. Curse the whisperer and double-tongued: For he has destroyed many that were at peace. A third person’s tongue has shaken many, And dispersed them from nation to nation; And it has pulled down strong cities, And overthrown the houses of great men. A third person’s tongue has cast out brave women, And deprived them of their labors. He that hearkens to it will not find rest, Nor shall he dwell quietly. The stroke of a whip makes a mark in the flesh; But the stroke of a tongue will break bones. Many have fallen by the edge of the sword: Yet not so many as those who have fallen because of the tongue. Happy is he that is sheltered from it, That has not passed through the wrath thereof; That has not drawn its yoke, And has not been bound with its bands. For the yoke thereof is a yoke of iron, And the bands thereof are bands of brass. The death thereof is an evil death; And Hades were better than it. It shall not have rule over godly men; And they shall not be burned in its flame. They that forsake the Lord shall fall into it; And it shall burn among them, and shall not be quenched: It shall be sent forth upon them as a lion; And as a leopard it shall destroy them. Look that you hedge your possession about with thorns; Bind up your silver and your gold; And make a balance and a weight for your words; And make a door and a bar for your mouth. Take heed lest you slip therein; Lest you fall before one that lies in wait.

Iltarukous — toinen lukukappale

1. Tessalonikalaiskirje 3

Sentähden emme saaneet sitä enempi viivyttää, vaan olemme mielistyneet jäämään Atenaan yksinänsä, Ja lähetimme Timoteuksen, meidän veljemme, Jumalan palvelian ja meidän apulaisemme Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan ja lohduttamaan teitä teidän uskossanne: Ettei kenkään näissä vaivoissa murehtisi; sillä te tiedätte, että me olemme sitä varten pannut. Ja tosin, kuin me olimme teidän tykönänne, niin me sen teille edellä sanoimme, että meidän piti vaivaa kärsimän, niinkuin te tapahtuneenkin tiedätte. Sentähden myös minä en taitanut enään malttaa itsiäni, mutta lähetin tietämään teidän uskoanne, ettei kiusaaja olisi teitä kiusannut, ja niin meidän työmme turhaksi tullut. Mutta nyt, kuin Timoteus tuli teiltä meidän tykömme ja ilmoitti meille teidän uskonne ja rakkautenne, että te aina meitä hyvässä muistossa pidätte ja halajatte meitä nähdä, niinkuin mekin teitä, Niin me saimme teistä, rakkaat veljet, lohdutuksen kaikessa meidän vaivassamme ja tuskassamme, teidän uskonne tähden; Sillä nyt me elämme, jos te Herrassa pysytte. Minkä kiitoksen siis me taidamme Jumalalle antaa teidän tähtenne, kaikesta tästä ilosta, jolla me iloitsemme teistä meidän Jumalamme edessä? Yötä ja päivää rukoillen ahkerasti, että me teidän kasvonne näkisimme ja täyttäisimme, mitä teidän uskostanne puuttuu. Mutta itse Jumala ja meidän Isämme, ja meidän Herra Jesus Kristus saattakoon meidän tiemme teidän tykönne. Mutta Herra lisätköön teitä ja antakoon rakkauden yltäkylläisen olla teidän seassanne ja jokaista kohtaan, niinkuin mekin teille olemme: Että hän teidän laittamattomat sydämenne vahvistais pyhyydessä, Jumalan ja meidän Isämme edessä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisessa, kaikkein hänen pyhäinsä kanssa.